EU:n laajentuminen on suuntautunut viime vuosina vahvasti itään ja osittain eteläänkin. Nyt unionin portteja kolkuttelee pitkästä aikaa hakijamaa pohjoisesta. Maailmanlaajuisen finanssikriisin pahoin kolhima Islanti jätti jäsenyyshakemuksensa Eurooppa-neuvostolle heinäkuussa 2009. Saatuaan komissiolta myönteisen lausunnon Islannin edellytyksistä täyttää unionin jäsenyyskriteerit Eurooppa-neuvosto päätti kesäkuussa 2010 avata jäsenyysneuvottelut Islannin kanssa.  

Islannin neuvotteluista povataan huomattavasti sujuvampia kuin edellisten laajentumiskierrosten maiden kanssa. Vuosina 2004 ja 2007 unioniin liittyneihin Itä-Euroopan maihin verrattuna Islannilla on syvälle juurtuneet demokraattiset perinteet sekä pitkä kokemus toimivasta markkinataloudesta, vaikka viime aikoina talousvaikeuksia onkin ollut. Lisäksi Islanti kuuluu Euroopan talousalueeseen ETA:an sekä Schengen-alueeseen ja on näiden myötä implementoinut jo nyt merkittävän osan EU:n sisämarkkinalainsäädännöstä. Näistä hyvistä lähtökohdista huolimatta joitain mutkia matkassa on odotettavissa Islanninkin tiellä EU:n jäseneksi.

Erityisesti kalastuspolitiikan alalla jäsenyysneuvotteluja tultaneen käymään pitkään ja hartaasti. EU:n yhteiseen kalastuspolitiikkaan sopeutuminen tarkoittaa Islannille käytännössä luopumista omien kalavesiensä hallintaoikeudesta. Tämä tulee olemaan islantilaisille kova paikka, onhan kalastus heille paitsi taloudellisesti myös kulttuurisesti varsin merkittävä elinkeino.  Tällä hetkellä Islannin lainsäädäntö suojelee kotimaista omistusta niin vahvasti, että ulkomaiset investoinnit kalastus- ja kalanjalostusalalle on kokonaan kielletty. Tästä kiellosta on EU-jäsenyyden myötä luovuttava, minkä lisäksi yhteinen kalastuspolitiikka siirtää kalastuskiintiöiden sääntelyn unionitasolle. Jäsenyysneuvotteluita saattaa kuitenkin helpottaa se, että unionin yhteistä kalastuspolitiikkaa ollaan parhaillaan uudistamassa ja Islannille tärkeitä asioita voidaan ottaa huomioon uudistustyötä tehtäessä.

Yksi kalastuspolitiikkaan liittyvä erityiskysymys on valaanpyynti. EU-lainsäädäntö kieltää valaanpyynnin yksiselitteisesti, ja viimeksi heinäkuun alussa Euroopan parlamentti linjasi, että valaanpyynnistä luopuminen on ehdoton edellytys Islannin EU-jäsenyydelle. Näin ollen vaikuttaa jokseenkin mahdottomalta, että Islannille voitaisiin poikkeuslupaa valaanpyyntiin myöntää. Valaanpyynti on taloudellisilta ja työllisyysvaikutuksiltaan Islannissa melko marginaalista, mutta sen symbolinen arvo on niin suuri, että jäsenyysneuvotteluissa saatetaan päätyä jonkinlaisiin kompromisseihin, todennäköisimmin valaanpyyntiä koskevista siirtymäajoista sopimiseen.

Kalastuspolitiikasta saattaa siis tulla yksi Islannin jäsenyysneuvotteluiden kompastuskivistä. Lisäksi Islannilla tulee olemaan kova työ vakuuttaa unionin neuvottelijat markkinatalousjärjestelmänsä toimivuudesta pankkijärjestelmän romahduksen ja sitä seuranneiden suurien talousvaikeuksien jäljiltä. Islannin olisi viimein myös kyettävä sopimaan Ison-Britannian ja Alankomaiden kanssa niin sanotun Icesave-kiistan ratkaisemisesta. Kiista alkoi, kun islantilaisen Landsbankin brittiläinen tytäryhtiö Icesave kaatui pankkikriisissä, minkä seurauksena Ison-Britannian ja Alankomaiden hallitukset päättivät pikaisesti korvata omien kansalaistensa IceSave-talletukset ja periä rahat myöhemmin Islannin valtiolta. Takaisinmaksun yksityiskohdista ei ole vieläkään saatu sovittua ja mikäli tilanne jatkuu ennallaan, on odotettavissa, että Iso-Britannia ja Alankomaat estävät veto-oikeudellaan Islannin EU-jäsenyyden, vaikkei Icesave-sovun löytyminen virallisesti olekaan jäsenyyden edellytys.

Vaikka jäsenyysneuvottelut onnistuttaisiin kaikesta huolimatta käymään suhteellisen nopeassa aikataulussa, on Islannin EU-jäsenyyteen tämän jälkeenkin vielä matkaa. Neuvotteluiden pohjalta laadittava liittymissopimus pitää ensin ratifioida kaikissa jäsenmaissa, mihin nykyisen laajuisessa unionissa menee helposti kokonainen vuosi. Tämän lisäksi tarvitaan vielä Euroopan parlamentin ja ennen muuta Islannin kansan suostumus jäsenyydelle. Viimeaikaiset mielipidekyselyt ovat osoittaneet islantilaisten muuttuneen ennätyksellisen skeptisiksi jäsenyyttä kohtaan, joten liittymisestä aikanaan järjestettävä kansanäänestyskään ei tule olemaan mikään läpihuutojuttu.

Islannin EU-jäsenyyden lämpimänä kannattajana toivon, että sekä jäsenmaiden päättäjät, europarlamentaarikot että Islannin kansa muistaisivat päätöksenteon hetkellä kaikki Islannin EU-jäsenyyden edut. EU:n ulkoinen uskottavuus vahvistuisi jälleen laajentumisen myötä, minkä lisäksi Islanti voisi toimia EU:n siltana strategista merkitystään jatkuvasti kasvattavalle arktiselle alueelle. Lisäksi Islanti toisi tullessaan unioniin arvokasta asiantuntemusta liittyen esimerkiksi uusiutuvien energianlähteiden ja ennen kaikkea geotermisen energian käyttöön. Islanti itse hyötyisi EU-jäsenyydestä varsinkin sen myötä avautuvan EMU-jäsenyysmahdollisuuden ja sen tuoman taloudellisen vakauden ansiosta. Islannin EU-jäsenyys olisi siis molempia osapuolia hyödyttävä ratkaisu, johon toivottavasti lähivuosina päädymmekin.