Sain mukavan tehtävän kun minut lähetettiin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuoden 2008 vuosikertomuksen esittelytilaisuuteen. Erityisen mukavaksi sen teki kun tiesin että paikalla olisi entisiä työkavereita Suomen EU-edustustosta, mutta myös mukavaa kun niin moni ilmeisesti on sisäistänyt, että suurin osa EU-asioista kiinnostavat minua ja siksi minut on helppo lähettää näihin eri tilaisuuksiin. Henkilölle ja nimelle on aina kiva saada kasvot ja samaa koskee EU:n toimielimiä. Tässä tapauksessa se oli Olavi Ala-Nissilä, joka on Suomen jäsen 27 jäsenestä koostuvassa Euroopan tilintarkastustuomioistuimessa.

Euroopan tilintarkastustuomioistuin on Euroopan unionin toimielin, joka EY:n perustamissopimuksen mukaan perustettiin huolehtimaan unionin varojen tarkastamisesta. EU:n ulkoisena tarkastajana se osaltaan kehittää EU:n varainhoitoa ja toimii unionin kansalaisten taloudellisten etujen riippumattomana valvojana. Näin lukee tuomioistuimen kotisivuilla. Se on kiistatta erittäin tärkeä toimielin joka tarkistaa ja tutkii EU-varojen käyttöä, tiedottaa niistä ja edistää tämän kautta avoimuutta unionissa. Euroopan neuvosto ja parlamentti valvovat yhdessä että EU:n talousarvio toteutuu ja tilintarkastustuomioistuin avustaa niitä siinä.

Vuonna 2008 EU:n menot nousivat 117 miljardiin euroon, mikä puolestaan vastaa prosentin unionin bruttokansantulosta. Jäsenmaiden julkisen sektorin budjetit vastaavat usein lähes puolet heidän bruttokansantulostaan. Mistä EU:n rahat sitten tulevat? On hyvä muistaa, että suurin osa EU:n budjetista (n. 60 %) koostuu jäsenmailta saaduista maksuosuuksista, jotka puolestaan perustuu maiden kansalliseen bruttokansantuloon.

Entä mihin sitä rahaa sitten käytetään? Suurin menoerä on vieläkin maatalous ja maaseudun kehittäminen ja toteutuu etenkin maksuina maanviljelijöille. Toinen merkittävä ja 1980-luvusta saakka kasvava osa budjetista on koheesiotoimet, eli alueellinen ja sosiaalinen kehittäminen, jonka kautta tuetaan eri hankkeita, tienrakennushankkeista työllisyyskursseihin. Kehitysapuun ja humanitääriseen apuun käytetään myös kiitettävän paljon rahaa.

Neuvosto, eli jäsenvaltioiden edustajat ja vaaleilla suoraan valittu Euroopan parlamentti päättävät joka vuosi unionin talousarviosta. Komissio puolestaan esittää talousarvion ja on vastuussa sen toteuttamisesta. Merkittävä osuus, erityisesti maatalouden ja koheesiopolitiikan menoista, toteutuu tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Kansallisilla viranomaisilla on suuri vastuu kun menostrategioita laaditaan, edunsaajia ja hankkeita valitaan ja kun lopulta tulee maksusuorituksen aika. Monessa tapauksessa hankevastaavat toimittavat itse maksupyynnöt, joita sitten tarkistetaan.

Tilintarkastustuomioistuin arvioi jokaisen menoerän virhetason, eli arvio siitä onko raha käytetty oikein, laillisesti ja todellisiin menoihin ja hankkeisiin. Positiivista on, että suurimman menoerän, maatalouden, virhetaso on kääntynyt laskuun, vaikka se onkin vielä merkittävä. Koheesiopolitiikan alalla on ongelmia ja tilintarkastustuomioistuin arvioikin että vähintään 11 % maksetuista korvauksista ei olisi lainkaan pitänyt maksaa. Tämä on huolestuttavaa ja merkki siitä, että meidän pitää lisätä ohjausta jäsenmaille ja yksinkertaistaa sääntöjen viidakkoa, johon helposti eksyy.

Jokainen jäsenmaa kantaa vastuuta EU:n maineesta, EU-brändistä, ja pitäisi muistaa se kun ”käyttävät” EU:n varoja. Loppupelissä ihmiset helposti syyttävät koko EU:ta siitä että meidän varojamme käytetään väärin.

Lisää aiheesta ja tilintarkastustuomioistuimesta löytää tämän linkin alta:

http://eca.europa.eu/portal/page/portal/aboutus

Eva Roos